ja_mageia

Ruotsalaisille myönnetyt kunniamerkit

RUOTSALAISILLE VUOSINA 1918 JA 1939 - 1944 MYÖNNETYT RUOTSALAISET JA SUOMALAISET KUNNIAMERKIT

Tämä on muokattu ja osin täydennetty versio Ruotsin armeijamuseossa lokakuussa 2011 pidetystä Helsingin Numismaattisen Yhdistyksen 40-vuotisjuhlaesitelmästä.

Ruotsi ei ole valtiona käynyt yhtään sotaa yli 200 vuoteen. Sotia ei ole käyty epäonnisen Suomen sodan 1808 - 1809 ja sen jälkeen Norjaan suuntautuneen lyhyen sotaretken jälkeen. Tästä huolimatta useat tuhannet ruotsalaiset sotilaat ovat osallistuneet sotiin eripuolilla maapalloa aina Napoleonin sodista nykypäivän Afganistaniin. Ruotsalaiset SS - vapaaehtoiset puolustivat huhtikuussa 1945 Berliinin valtakunnankansliaa yhdessä muitten ulkomaalaisten SS - vapaaehtoisten kanssa ja ruotsalaiset sotivat YK:n lipun alla Koreassa vuosina 1952 - 1953, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Ruotsalaiset sotilaat ovat olleet näissä sodissa osin vapaaehtoisina, jotkut puolestaan taas Ruotsin valtion virallisesti lähettäminä sotilastarkkailijoita tai -neuvonantajina. Monet ovat olleet viime vuosikymmeninä taas YK:n tai Naton mandaatilla toimineita rauhanturvaajia.

Tässä esityksessäni pyrin lyhyesti esittelemään niitä ruotsalaisia ja suomalaisia kunniamerkkejä, joita on myönnetty sotiin 1918, 1939-40 ja 1941-1944 osallistuneille ruotsalaisille vapaaehtoisille sotilaille ja siviileille.

Monet ruotsalaiset tukivat suomalaisia sortovuosina taistelussa Venäjän sortotoimia vastaan. Suomen ajauduttua itsenäistymisen jälkeen sisällis-/kansalaissotaan, Ruotsi ei kuitenkaan lähettänyt Suomeen virallista avustusretkikuntaa, koska Ruotsi oli julistautunut suursodassa puolueettomaksi. Ruotsi antoi kuitenkin ruotsalaisten vapaaehtoisten lähteä yksityishenkilöinä Suomeen sotimaan. Heitä saapui Suomeen yhteensä yli 1200 kappaletta. Ruotsalaiset vapaaehtoiset ilmoittautuivat palvelukseen Valkoiseen armeijaan ja sen eri joukko-osastoihin. Ruotsalaista vapaaehtoisista muodostettiin myös kokonaan ruotsalainen joukko-osasto, Svenska Brigaden, joka käytännössä oli kuitenkin vain pataljoonan vahvuinen. Svenska Brigaden osallistui esimerkiksi Tampereen taisteluihin, kärsien siellä myös henkilötappiota. Valkoisen armeijan kannalta erityisen tärkeitä olivat myös ne ruotsalaiset vapaaehtoiset yleisesikuntaupseerit, jotka palvelivat kenraali Mannerheimin apuna valkoisen armeijan päämajassa. Muidenkin ruotsalaisten vapaaehtoisten panos oli hyvin merkittävä myös monissa muissa rintamalla toimineissa joukko-osastoissa. Esimerkiksi suurin osa valkoisen armeijan tykistön pattereiden päällystöstä ja osin myös alipäällystöstä oli ruotsalaisia vapaaehtoisia.

Kenraali Mannerheim oli hyvin tyytyväinen ruotsalaisten vapaaehtoisten panokseen vapaussodassa ja hänen määräyksestään piti kaikki ruotsalaiset vapaaehtoiset palkita Vapaudenristillä tai -mitalilla, jonka luokka riippui kunkin vapaaehtoisen sotilasarvosta, palvelustehtävästä sekä henkilön kunnostautumisen asteesta. Vuonna 1919 perustettu Vapaussodan muistomitali myönnettiin kaikille Suomessa palvelleille vapaaehtoisille. Ruotsissa valmistettiin samoin vuonna 1919 oma mitali Svenska Brigadenissa palvelleille sen aseveliyhdistyksen toimesta. Tämä mitali myönnettiin kaikille prikaatissa palvelleille ja muutamalle suomalaiselle "honoruscausa" -myöntönä ja sen saivat mm. valkoisten sotavoimien päällikkö kenraali Mannerheim, ja Suomen Ruotsissa toiminut lähettiläs Alexis Gripenberg. Tällä mitalilla ei kuitenkaan palkittu muita Suomessa palvelleita vapaaehtoisia. Heille ei kuitenkaan teetetty mitään omaa mitalia ja näin he joutuivat tyytymään kyseisen joukko-osaston suomalaiseen asevelimerkkiin, jos sellainen oli tehty. Vuoden 1918 sotilaiden vapaaehtoisjärjestö Förening Finlands Vänner, joka sodan aikana oli huolehtinut mm. vapaaehtoisten värväystoiminnasta, teetti myöhemmin 1920-luvulla jäsenneulan, joka siis myös kuuluu ruotsalaisten vapaaehtoisten tunnuksiin.

Eri joukko osastojen tunnukset vapaussodassa olivat hyvin kirjavia ja esimerkiksi Svenska Brigadenissa palvelleet käyttivät Ruotsin armeijan talvikäyttöön tarkoitettua univormua m. 1909 ja samalla myös niihin kuuluvia ruotsalaisia arvomerkkejä. Ainoa erityistunnus näissä univormuissa oli kansallisuustunnus eli punapohjainen leijonakokardi, joka myöhemmin otettiin käyttöön vähän pienempänä. Eri joukko- osastojen tunnukset vapaussodassa olivat hyvin kirjavia ja esimerkiksi Svenska Brigadenissa palvelleet käyttivät Ruotsin armeijan talvikäyttöön tarkoitettua univormua m. 1909 ja samalla myös niihin kuuluvia ruotsalaisia arvomerkkejä. Ainoa erityistunnus näissä univormuissa oli kansallisuustunnus eli punapohjainen leijonakokardi, joka myöhemmin otettiin käyttöön Suomen armeijan virallisena kokardina. Prikaatilla oli käytössään myös oma valkoinen käsivarsinauha, jonka poikki kulki keltasininen raita.

Talvisodan puhjettua 30.11.1939 alettiin Ruotsissa jälleen koota vapaaehtoisjoukkoa Suomen avuksi. Vapaaehtoisiksi halukkaita ilmoittautui runsaasti palvelukseen ja Suomeen lähti sodan aikana yli 10000 ruotsalaista vapaaehtoista. Suurin osa heistä palveli Lapissa, jonne muodostettiin Svenska Frivillige Kåren (SFK). Tämä ruotsalaisista vapaaehtoisista koostunut ja ruotsalaisin asein varustettu joukko-osasto vastasi koko Lapin alueen puolustuksesta helmikuusta 1940 alkaen, kun alueella toimineet suomalaiset joukot siirrettiin Karjalan Kannaksen puolustusta vahvistamaan. Puna-armeija oli aloittanut uudelleen laajat hyökkäykset Kannaksella ja suomalaiset joukot olivat kovan paineen alaisina. Ruotsalaisten vapaaehtois- joukkojen komentajana toimi jo vapaussodassa kunnostautunut ruotsalainen kenraali Ernst Linder. SFK:n osat kävivät taisteluja puna-armeijan joukkoja vastaan muun muassa Märkäjärvellä Sallan suunnassa. Osa ruotsalaisista vapaaehtoisista ei kuitenkaan ehtinyt mukaan varsinaisiin sotatoimiin vaan heitä koulutettiin vielä kotirintamalla sijaitsevissa koulutuskeskuksissa.

Kunnostautuneet ruotsalaiset palkittiin sodan kuluessa tai heti sen jälkeen Vapaudenristeillä ja -mitaleilla, kunkin vapaaehtoisen sotilasarvosta riippuen. Kaikkein korkein kunniamerkki myönnettiin kenraali Axel Rapelle, joka toimi talvisodan puhjetessa Ruotsin yleisesikunnan päällikkönä ja hän ehdotti Ruotsin hallitukselle, että Ruotsi tulisi lähettää sotajoukko Suomen avuksi. Rappe joutui tämän lausunnon takia poliitikkojen epäsuosioon ja hänet syrjäytettiin yleisesikunnan päällikön paikalta ja siirrettiin Etelä-Ruotsin sotilasläänin komentajaksi. Suomi ei kuitenkaan unohtanut suorapuheista kenraali Rappea, joka oli ollut jo vapaussodan aikana yksi kenraali Mannerheimin tärkeimpiä avustajia . Hänet palkittiin 1. luokan vapaudenristillä ja rintatähdellä, mikä oli korkein talvisodan ansiosta ulkomaalaisille myönnetty kunniamerkki.

Vapaussodan tapaan kaikki talvisodassa Suomessa palvelleet ruotsalaiset vapaaehtoiset palkittiin talvisodan muistomitalin ulkomaalaisille tarkoitetulla versiolla, joka perustettiin asetuksella 1941. Lapissa sotatoimivyöhykkeelle palvelleille mitali myönnettiin "LAPPI" soljella ja miekoilla. Muualla mm. koulutuskeskuksissa ym. palvelleille mitali myönnettiin "KENTTÄARMEIJA" - soljella ja ilman miekkoja. Ilmavoimissa palvelleille vapaaehtoisille, kuten Suomessa kokonaisuudessaan toimineelle ruotsalaisessa vapaaehtoislaivueessa F19 palvelleille, mitali myönnettiin "ILMAPUOLUSTUS" - soljella ja miekoilla. Ne yksittäiset ruotsalaiset vapaaehtoiset, jotka palvelivat jossain muussa suomalaisessa yksikössä, saivat mitalinsa sillä soljella, mikä kyseiselle yksikölle talvisodan muistomitalin jako-ohjeiden mukaan kuului. Ruotsiin myönnettiin sotilaille raudasta valmistettua mitalia. Ne siviilihenkilöt, jotka olivat tukeneet Suomea muutoin talvisodan aikana, saivat pronssisen mitalin, johon ei kuulunut solkea. Erityisansiosta jaettiin myös kultaista ja hopeista talvisodan muistomitali ruotsalaisille Suomen avustamisessa erityisesti kunnostautuneille henkilöille.

Suomessa vapaaehtoisina palvelleet käyttivät Ruotsin armeijan talvikäyttöön tarkoitettua univormua m. 1939 ja samalla myös niihin kuuluvia ruotsalaisia arvomerkkejä. SFK:llä oli käytössään oma erityistunnus eli asupuvun kaulukseen kiinnitetty pronssinen pyöreä nappi, jossa oli neljä toisistaan kiinnipitävää kättä, joka symboloi Suomen saamaa apua. Kussakin univormuissa oli myös kunkin, joukko-osaston erikoistunnus, joita oli käytössä 98 erilaista. Yleisenä kansallisuustunnuksena oli sinivalkoinen kokardi. ja sen lisäksi upseereilla normaali punapohjainen upseerikokardi.

Jatkosodan alettua kesäkuussa 1941 Suomeen saapui jälleen vapaaehtoisia, mutta heitä tuli Suomeen paljon vähemmän kuin vuonna 1940. Syitä tähän oli useita, joista eräs tärkeimpiä oli kiristynyt poliittinen tilanne Ruotsin ympärillä. Saksa oli miehittänyt Tanskan ja Norjan ja Suomi oli "de facto" liitossa Saksan kanssa. Tästä syystä Ruotsi tehosti omaa turvallisuustasoaan julistamalla osittaisen liikekannallepanon ja kiristi muun muassa Suomeen vapaaehtoiseksi hakevien matkustuslupamääräyksiä ym. Toisaalta Suomen liittoutuminen Saksan kanssa ei miellyttänyt läheskään kaikkia ruotsalaisia tahoja, etenkään Ruotsin poliittista vasemmistoa. Kaikesta huolimatta Suomeen saapui yli 1000 vapaaehtoista, jotka sijoitettiin lähinnä Hangon rintamalle, siellä toimineen, pääosin ruotsinkielisistä varusmiehistä ja reserviläisistä koottuun 17. divisioonaan ja Hangon lohkon rannikkopuolustuksen eri joukko-osastoihin. Hangon rintamalla toimineet ruotsalaiset joukko-osastot hajotettiin joulukuun lopussa 1941 kun Hankoniemi oli valloitettu takaisin neuvostojoukoilta. Itse ylipäällikkö Mannerheim katsasti ruotsalaiset vapaaehtoiset paraatissa Hangon lentokentällä, mutta jäätävässä tuulessa ja sakeassa lumipyryssä Mannerheim sairastui pahasti ja poti sen seurauksena vakavan keuhkokuumeen, johon iäkäs ylipäällikkö oli hyvin lähellä menehtyä.

Kaikki ruotsalaiset vapaaehtoiset eivät kuitenkaan halunneet palata takaisin Ruotsiin, vaikka sota olikin rauhoittunut Suomen rintamilla asemasodaksi. Lyhyen loman jälkeen ruotsalaiset vapaaehtoiset palasivat palvelukseen 17. divisioonaan ja sen muutamaan lähinnä ruotsalaisista vapaaehtoisista koottuun komppaniaan. Osa ruotsalaisista vapaaehtoisista palveli Suomessa koko jatkosodan lopun ajan aina syksyyn 1944 saakka. Näin he kokivat muun 17. divisioonan kanssa kovat Kannaksen taistelut. Vapaus- ja talvisodan tapaan kunnostautuneet ruotsalaisia palkittiin sodan kuluessa Vapaudenristeillä ja - mitaleilla. Ruotsalaiset käyttivät sodassa 1941 - 1944 vain suomalaisia univormuja ja - arvomerkkejä sekä käyttivät kunkin joukko osaston omia tunnuksia. Ainoa heidän oma tunnuksensa oli ns. "Hanko-solki", joka otettiin käyttöön jo Hangon rintamalla. Tämä solki oli pronssista tehty ja siinä oli keskellä Ruotsinsymboli kolme kruunua kahden ristikkäisen havun päällä. Tätä solkea käytettiin koko sodan ajan niiden ruotsalaisten toimesta, jotka olivat osallistuneet Hangoin rintaman taisteluihin.

Vasta 1950-luvulla alettiin suunnitella jatkosodan muistomitalia, joka perustettiin vuonna 1957. Se voitiin luonnollisesti myöntää myös ruotsalaisille vapaaehtoisille, jotka olivat taistelleet Suomessa vuosina 1941 - 1944. Mitalista tehtiin kaksi versiota, joista toinen oli ruotsinkielinen ja tarkoitettu niille mitalilla palkituille, joiden äidinkieli oli Ruotsi. Näin ollen suurin osa Ruotsiin myönnetyistä mitaleista oli ruotsinkielisiä. Samaan aikaan kun keskustelu jatkosodan muistomitalista virisi 1950-luvun puolivälissä alettiin perustaa muistoristejä jatkosodan joukko - osastoille talvisodan aseveliristien tapaan. Samalla niiden jakelu aloitettiin uudelleen, mutta muistoristi nimellä. Suomessa palvelleet vapaaehtoiset saivat anoa heille kuuluvia muistoristejä. Talvisodassa Lapissa palvelleet saivat anoa itselleen Lapin ristiä, joka oli siis entinen aseveliristi. Jatkosodassa Hangon rintamalla palvelleet anoivat lähinnä uutta 17. divisioonan ja rannikkojoukkojen muistoristiä. Talvisodassa ilmavoimissa ja it - joukoissa palvelleet saivat anoa Ilmavoimien muistoristiä, johon kuului vastaava solki. Ne ruotsalaiset, jotka olivat palvelleet Suomessa jossakin muussa divisioonassa, saivat hankkia kyseisen divisioonan muistoristin.

Suomen mallin mukaan Ruotsissa perustettiin vuonna 1955 oma muistoristi Suomessa vuosina 1939 - 1944 vapaaehtoisina palvelleille. Sen perusti entisen SFK:n aseveliyhdistys, joka oli muuttanut nimensä muotoon Förbundet Svenska Finlands frivillige. Risti nimettiin sen perustajayhdistyksen mukaan eli Förbundet Svenska Finlands frivilligekors. Tämä merkki tunnetaan kuitenkin yleisemmin nimellä Frivilligekors (vapaaehtoisristi). Tätä ristiä jaettiin vuosien 1955 - 1978 välillä n. 1200 kappaletta. Vuonna 1978 ristin sääntöjä muutettiin niin, että sillä voitiin palkita kyseisen järjestön toimintaa tukeneita veteraaneja ja muita henkilöitä, jotka ovat tukeneet Ruotsin ja Suomen yhteistä puolustusideologiaa.

Viimeisin ruotsalaisille myönnetty muistoristi oli vuonna 1967 perustettu Sininen Risti. se voitiin jakaa niille ulkomaalaisille, jotka ovat toimineet Suomessa vapaaehtoisina vuosina 1918 ja 1939 - 1944. Vapaussotaan osallistuneet ruotsalaiset saivat sen soljella 1917 - 1918 ja sotiin 1939 - 1944 osallistuneet ilman solkea. Sininen risti piti anoa itse, mistä syystä läheskään kaikki Suomessa palvelleet eivät kantaneet sitä.

Lassi Kaipainen

  • Narrow screen resolution
  • Wide screen resolution
  • Decrease font size
  • Default font size
  • Increase font size
Home Uutiset VICTORIAN RISTIT
SUOMEEN LIITTYVÄT VICTORIAN RISTIT JA MISSÄ NE OVAT NÄYTTEILLÄ PDF Tulosta Sähköposti

Click image to open!
Click image to open!
Click image to open!
Click image to open!
Click image to open!
Click image to open!
Click image to open!

SUOMEEN LIITTYVÄT VICTORIAN RISTIT JA MISSÄ NE OVAT NÄYTTEILLÄ

Tammikuussa 1856 perustetun Britannian korkeimman urhoollisuuskunniamerkin eli Victorian ristin (Victory Cross) myönnöistä seitsemän kappaletta liittyy Suomeen. Risteistä viisi kappaletta on myönnetty Suomen alueella Krimin sodan aikana 1854 -1855. Kolme ristiä on taas myönnetty vuonna 1919 Pietarin edustalla sijaitsevaan Krondstatin sota satamaa vastaan tehdyistä torpedoveneiskuissa. Nämä veneet operoivat Suomesta eli Terijoelta käsin ja niitä avustivat suomalaiset luotsit. Vuosien 1856- 2013 välisenä aikana on myönnetty yhteensä 1353 Victorian ristiä ja näistä 3 kappaletta on myönnetty soljen kera eli kaksi kertaa. Viimeisin Victorian risti on myönnetty maaliskuussa 2013 postuumisti Afganistanissa 21-vuotiaana kaatuneelle korpraali James "Ash" Ashfordille. Risti myönnettiin Asfordille hänen Helmanin maakunnassa heinäkuussa 2012 käydyn taistelun aikana osoittamasta urhoollisuudesta. Korpraali Ashford pelasti urhoollisella ja pelottomalla toiminnallaan useita asetovereitaan ennen kuolettavaa haavoittumista. Tällä hetkellä elossa on viisi Victorian ristillä palkittua sotilasta, joista yksi on palkittu toisessa maailmansodassa. Vuonna 1991 perustettiin oma Victorian ristit Australialle, 1991 Kanadalle ja 1999 Uudelle Seelannille. Nämä ristit ovat ulkomuodoltaan identtisiä Brittiläisen ristin kanssa. Tällä hetkellä on elossa kolme Australian Victorian ristillä ja yksi Uuden Seelannin Victorian ristillä palkittua. He kaikki ovat palkittu Afganistanin sodassa osoittamastaan urhoollisuudesta.

Victorian risti on yksi maailman kaikkein arvostetuimmista kunniamerkeistä, josta on kirjoitettu lukuisia kirjoja, painettu postimerkkejä ja lyöty myös useita juhlarahoja. Victorian risti on myös yksi kaikkein tutkituimmista kunniamerkeistä ja lähes kaikkein Victorian ristien nykyinen olinpaikka tunnetaan. Tätä Victorian ristien jäljittämistä on helpottanut se seikka, että suurin osa risteistä on nykyisin julkisissa kokoelmissa ja näin ollen myös suuren yleisön nähtävillä. Tällä hetkellä vain parinkymmenen Victorian ristin olinpaikkaa ei tunneta ja joitain ristejä on vuosien varrella kadonnut, tuhoutunut tai varastettu.

Kaikkien Suomeen liittyvien Victorian ristien olinpaikka tunnetaan ja ne ovat yhtä lukuun ottamatta näytteillä julkisissa kokoelmissa. Tämän artikkelin tarkoituksena on kertoa, mistä näistä Victorian risteistä kiinnostunut voi ne löytää. Olen päätynyt esittämään ristit niiden sijaintipaikan mukaisessa aakkosellisessa järjestyksessä enkä kronologisessa myöntöjärjestyksessä, kuten nämä Victorian ristit yleisimmin kirjallisuudessa esitellään.

Imperial War Museum//Lord Ascroft Gallery, Kennington, Lontoo

Imperial War Museumissa on näytteillä kaksi Suomeen liittyvää ristiä. Museon omiin kokoelmiin kuuluva, kommadori Augustus Sheldon Agarille VC, DSO (1890 - 1968) on myönnetty vuonna 1919 ja se on niinkutsuttu "haamuristi". Luutnantti Agar palkittiin Victorian ristillä siitä uskaliaasta operaatiosta, jonka hän teki Krondstatin sotasatamaan 17.7.1919. Hänen komentamansa torpedovene MH4 upotti hyökkäyksen aikana yhdellä torpedolla venäläisen risteilijä Olegin. Tämän Venäjän Japanin sotaan vuonna 1905 osallistuneen veteraaniristeilijän upotus oli suuri propagandavoitto brittilaivastolle.

Myöhemmin kommodoriksi ylennetyn Agarin hyvä sotaonni ei jatkunut enää toisessa maailmansodassa ja hänen komentamansa raskas risteilijä Dorchesthire upotettiin Malaijin lahdella huhtikuussa 1942. Agar itse pelastui viime hetkellä uppoavasta laivasta, mutta hän sai pelastautumisen yhteydessä vaikean keuhkovamman ja hänet siirrettiin kotijoukkoihin, merikadettikoulun johtajaksi. Agarin torpedovene MH 4 on museoitu ja se on nykyisin näytteillä Duxfordin sotamuseossa. Tämä museo sijaitsee runsaan 15 minuutin ajomatkan päässä Cambridgen kauniista yliopistokaupungista. Duxford museo on kuuluisa sen kokoelmiin kuuluvista harvinaista sotilaslentokoneista ja sen lentokentällä järjestettävistä lentonäytöksistä. Museon kokoelmiin kuuluu myös paljon muuta mielenkiintoista sotakalustoa, kuten juuri edellä mainittu Agarin torpedovene.

Imperial War Museumin tiloissa näytteillä olevaan Lordi Acroftin säätiön omistamaan maailman arvokkaimpaan yksityiseen kunniamerkkikokoelmaan kuuluu tällä hetkellä 162 Victorian ristiä, joista yksi on Suomeen liittyvä. Tämä risti on myönnetty vara-amiraali John Bythesealle VC, CB (1827 - 1906), joka palkittiin Ahvenanmaalla osoittamastaan neuvokkuudesta ja urheudesta. Luutnantti Bythesea teki Vårdön saarelle 9. elokuuta 1854 menestyksekkään partio- ja vakoiluretken. Tämän retken yhteydessä hän kaappasi partiotoverinsa, lämmittäjä John (William) Johnstonen kanssa tärkeän venäläisen kuriirilähetyksen, joka oli matkalla Bomarsundin linnoitukseen. He ottivat samalla tätä postisäkkiä kuljettaneet kolme venäläistä sotilasta vangeiksi. Bythesea ja Johnstone veivät arvokkaan postisäkin ja vangit HMS Arrogantille, jolla kumpikin palveli. Lordi Acscroft osti Bythesean Viktorian ristin ja sen miniatyyrin sekä Baltic-mitalin Spinkin huutokaupasta vain muutamia vuosia sitten lähes 135000 punnan (yli 150000 euron)

vasarahinnalla.

Imperial War Museum on Britannian tärkein sotamuseo ja se sijaitsee Lontoossa Thames-joen eteläpuolella, Kenningtonin kaupunginosassa Museolle pääsee parhaiten metrolla ja sitä lähimmät metroasemat ovat Elefant & Castle ja Lambeth North. Museo on tällä hetkellä laajan peruskorjauksen kohteena ja se avataan kokonaisuudessaan uudistettuna vuonna 2014. Uudistetun museon avaamista kannattaa kuitenkin odottaa, sillä tässä laajassa museossa on hyvin paljon muutakin nähtävää kuin tämä ainutlaatuinen lordi Ascroftin kokoelma.

Natural History Museum, Los Angeles USA

Natural History Museumissa Los Angelesissa on näytteillä yksi Suomeen liittyvä Victorian risti. Tämä risti on myönnetty saksalaissyntyiselle lämmittäjä William (John) Johnstonelle (1823 -1857) vuonna 1856. Johnstone palkittiin samasta Ahvenanmaalle suoritetusta partioretkestä kuin hänen esimiehensä luutnantti Bythesea. Johnstonen varhaisempi henkilöhistoria on osin tuntematon, mutta otaksutaan, että hän osasi puhua jonkin verran ruotsia. Kenties juuri tästä syystä hänet valittiin mukaan tälle hyvin menestyksekkääksi osoittautuneelle retkelle. Johnstone hukutti itsensä vain runsas vuosi palkitsemisen jälkeen palvellessaan HMS Bruncwikillä Karibian vesillä. Johnstonen itsemurhaa edelsi tappelu palvelustoverin kanssa, joka päättyi siihen, että Johnstone puukotti toveriaan rintaan. Kenties juuri synkän henkilöhistoriansa takia Johstonen risti on vuosien saatossa päätynyt aina Los Angelesiin saakka. Natural History Museum on USA länsirannikon tärkein museo, jonka kokoelmissa on yli 35 miljoonaa esinettä! Tämä museo on nimestään huolimatta yleismuseo, vaikka sen luonnontieteelliset kokoelmat ovat maailmanlaajuisesti hyvinkin merkittävät.

,

The National Maritime Museum, Greenwitch

Britannian kansallinen merimuseo sijaitsee Greenwitchissä ja sen kokoelmissa on yhteensä yksitoista Victorian ristiä. Näistä risteistä kaksi liittyy Suomeen. Risteistä kuuluisin on kaikkein aikojen ensimmäinen Victorian risti, joka on myönnetty perämies Charles Lucakselle (1826 - 1892). Lucas heitti mereen 21. kesäkuuta 1856 Bomarsundin pommituksen aikana HMS Heclan kannelle pudonneen räjähtämättömän ja vielä savuavan venäläisen ammuksen. Myöhemmin vara-amiraaliksi ylennetty Lucas on toiminut esikuva monille muille myöhemmille Victorian risteillä palkitulle, jotka ovat oman henkensä uhalla pelastaneet palvelustovereidensa hengen. Lucaksen risti on tällä hetkellä näytteillä Irlannin kansallismuseossa Dublinissa, koska Lucas oli alun perin kotoisin Irlannista.

Merimuseon toinen Suomeen liittyvä Victorian risti on myönnetty kontra-amiraali Claude Dobsonille VC,DSO (1885 - 1940) vuonna 1919. Kapteeni Dobson johti kahdeksan moottoritorpedoveneen iskua 18.8.1919 Kronstatin sotasatamaan. Kapteeni Dobson ohjasi samalla myös henkilökohtaisesti moottoritorpedovene CMB31:stä. Heti veneet havaittuaan venäläiset avasivat kiivaan tulituksen torpedoveneitä kohti. Sotalaivojen ja rannikkopattereiden ampumien kranaattien sirpaleet eivät kuitenkaan osuneet Dobsonin nopeasti kiitävään veneeseen, joka pääsi tunkeutumaan vahingoittumattomana sataman alueelle. Tämän jälkeen Dobson ohjasi veneensä niin lähelle taistelulaiva Andrei Pervozannia, että veneen kaksi käytettävissä olevaa torpedoa pystyttiin laukaisemaa. Kumpikin laukaistu torpedo osui isoon taistelulaivaan, joka sai pian kolmannen torpedon täysosuman. Pervozanni upposi tämän viimeisen osuman jälkeen satama-altaaseen. Heti torpedot laukaistuaan Dobson käänsi veneensä keulan kohti avomerta ja veneen pako onnistui, vaikka venäläisten ampumien ammusten nostattamat vesipatsaat saattoivat pakenevaa venettä aina tykkien kantaman äärirajoille saakka.

Merimuseolle pääsee parhaiten Bankin metroasemalta lähtevällä DLR:n autromaattijunalla ja jäämällä pois Island Garden pysäkillä. Merimuseon lisäksi Creenwitchissä kannattaa vierailla kuninkaallisessa observatoriossa, jonka pihassa sijaitsee se kuuluisa metallikisko, jota aikanaan käytettiin maapallon aikavyöhykkeiden määrittämiseen.

The Royal Marines Museum, Porsthmout

Britannian maineikkaan merijalkaväen museon kokoelmiin kuuluu yhteensä 11 Victorian ristiä. Näistä yksi on Suomeen liittyvä eli merijalkaväen tykistön everstiluutnantti George Dare Dowelille (1831 - 1910) myönnetty Victorian risti. Tuolloin HMS Rubyllä palvellut luutnantti Dowel pelasti yhdessä kapteeni Ingouvillen kanssa HMS Arrogantin kutteri veneen. Kutteri oli saanut pahan osuman ja se oli syttynyt palamaan Viipuri linnoituksen eli puolustuspatterien edustalla. Dowel ui kolmen muun vapaaehtoisen miehen kanssa venäläisten kiivaasta tulituksesta välittämättä kutterille. Hänen onnistui miehineen kiinnittämään kutteriin hinausköysi ja näin alus saatiin hinattua turvaan. Merijalkaväen museon lisäksi Porstmouhissa on myös nähtävillä kuuluisa 1800-luvun sotalaiva HMS Viktoria joka oli esikuva myös niille linjalaivoille jotka osallistuivat Krimion sodan retkiin suomen rannikoille vuosina 1854 ja 1855. Portsmouthissa sijaitsee myös Normandian maihinnousu museo eli D-Day Museum. Kaupunkiin matkustaa parhaiten junalla Lontoon Waterloo asemalta ja matka sinne kestää vain vajaat 2 tuntia.

Trinity House, Lontoo

Trinity Housen museaalisten esineiden joukossa on komentaja Gordon Steelen (1892 - 1981) vuonna 1919 vastaanottama "haamuristi". Koska nämä vuonna 1919 Venäjää vastaan suunnatut sotatoimet olivat aluksi ulkopoliittisista syistä salaisia näissä sotatoimissa myönnettyjen kunniamerkkien julkistamisen yhteydessä, ei niissä mainittu missä palkittujen kunnostautuminen oli tapahtunut. Näin näitä Venäjää vastaan kohdistetuissa sotatoimissa myönnettyjä kunniamerkkejä alettiin kutsua yksinkertaisesti "haamuristeiksi".

Luutnantti Steele toimi Kronstadtin sotasatamaa vastaan tehdyssä operaatiossa torpedovene CMB 88:n kakkosupseerina. Kovaäänisten veneenmoottoreiden hälyttämät venäläiset avasivat kiivaan tulituksen lähestyviä torpedoveneitä kohti jo ennen niiden satama-alueelle pääsyä. Venäläisten sotalaivojen ja rannikkopattereiden ampumien kranaattien sirpaleet osuivat torpeveneeseen ja aiheuttivat veneen päällikkö kuoleman ja Steelen haavoittumisen. Samanaikaisesti aluksen vauhti myös hidastui ja venäläiset etsintävalo löysi hitaasti liikkuvan aluksen. Kuin sattuman kautta operaation kulkua ilmasta seurannut brittiläinen tiedustelukone huomasi aluksen uhkaavan tilanteen ja se hyökkäsi välittömästi alusta valaisseen valonheitin patterin kimppuun. Lentokoneen kk-tulitus rikkoi valonheittimen ja Steele otti nyt aluksen ohjaukseensa ja se pääsi tunkeutumaan itse satama-alueelle ja lopulta niin lähelle taistelulaiva Andrei Pervozannia, niin että yksi torpedo pystyttiin laukaisemaa. Taistelulaiva sai myös tämän torpedon täysosuman. Pervozanni upposi tämän jälkeren nopeasti satama-altaaseen. Pahasti vaurioitunut taistelulaiva nostettiin myöhemmin ylös, mutta sen kunnostustyöt keskeytettiin lähes alkuunsa ja alus romutettiin lopullisesti vuonna 1923. Useiden sirpaleiden osumien aiheuttaman verenvuodon heikentämän Steelen onnistui kaikesta huolimatta ohjata vaurioitunut alus hyökkäyksen jälkeen turvaan avomerelle. Steele palkittiin myöhemmin tästä urotyöstään Victorian ristillä. Komentaja Steele oli viimeinen elossa ollut Suomeen liittyvän Victorian ristin kantaja, joka kuoli 88 vuoden ikäisenä vuonna 1981.

Trinity House on entinen Britannian majakkalaitoksesta vastanneen viraston toimitalo, jonka on suunnitellut kuuluisa brittiarkkitehti Samuel Wyatt vuonna 1796. Tämän majakoista vastaavan viraston perusti kuningas Henrik VIII viisisataa vuotta sitten, eli vuonna 1513. Kun majakkalaitoksen hallinto siirrettiin 1990-luvulla satamakaupunki Harwitchiin, tuli sen entisestä toimitalosta Trinity Housesta VIP-kokous- ja kongressikeskus. Tämä muutos tehtiin rakennuksen arvokasta historiaa kunnioittaen ja esimerkiksi sen eri huoneiden sisustus on pidetty pääosin entisellään. Lähes kaikki Trinity Housen isommat huoneet on koristeltu näyttävin maalauksin, joissa komeilevat Britannian hallitsijat sekä monet muut Britannian merenkulkuun liittyneet henkilöt. Talossa on myös esillä paljon muuta Britannian majakkalaitoksen historiaan liittyvää ja hyvin kiinnostavaa esineistöä, kuten erilaisia pienoismalleja. Trinity Housen nykyisen kokous- ja kongressikäytön takia Steelen kunniamerkkeihin ei valitettavasti pääse vapaasti tutustumaan. Jos käyt tutustumassa Towerin linnaan ja sen kruununjalokiviin näet Trinity Housen heti linnan alueen pohjoispuolella.

The Jersey Museum St.Helier Jersey

Myös Jerseyn kauniilta turisti- ja veroparatiisisaarelta löytyy myös yksi Suomeen liittyvä Victorian risti. Tämä kapteeni George Ingouvillelle (1826 - 1869) vuonna 1856 myönnetty risti on näytteillä Jerseyn saaren pääkaupungissa St. Helierissä sijaitsevassa Jerseyn museossa. Kapteeni Ingouville palkittiin ristillä hänen osuudestaan HMS Arrogantin kutterin pelastamisesta. Ingouville oli tämän vaikean osuman saaneen kutterin päällikkö ja hänen onnistui pelastaa aluksensa yhdessä luutnantti Bythesean kanssa. Jerseyläis-syntyinen Ingouville on Jerseyn saaren tunnetuimpia sotasankareita ja hän päätyi myös Jerseyläisen postimerkin aiheeksi vuonna 1985. Kolme muuta jerseyläistä on myös palkittu Victorian ristillä. Tällä hetkellä Jerseylle ei järjestetä suoria lentoja Suomesta, mutta saarelle pääsee kätevästi Lontoon kautta.

Edellä mainittujen Suomeen liittyvien Victorian ristien lisäksi muita Victorian ristejä on näytteillä lähes kaikissa Brittiläisissä ja kansainyhteisön sotamuseoissa. Tällä hetkellä suuri enemmistö näistä arvostetuista kunniamerkeistä on eri museoiden kokoelmissa ja näin ollen myös suuren yleisön nähtävillä. Vain muutama risti on tällä hetkellä enää yksityisissä kokoelmissa jos Lordi Aschcroftin-säätiön omistamaa mammuttikokoelmaa ei enää lasketa varsinaiseksi keräilijän yksityiskokoelmaksi. Jos tavallinen keräilijä haluaa itselleen aidon Victorian ristin, on ainoa mahdollisuus hankkia se miniatyyri versiona ja silloinkin sen hinta on suhteellisen korkea.

Lassi Kaipainen

Viimeksi päivitetty 21.11.2013 15:43
 
Mainospalkki